Koiran hihnakäytös on taito, ei luonteenpiirre

Suomessa tälle on yksi sana, ja englannissa tarvitaan kolme. Hihnakäytös kattaa koko asian: sen miten koira on hihnassa, hyvin tai huonosti. Sanaa käyttävät kouluttajat, sitä käytetään koirakouluissa ja sitä myös haetaan, mikä on harvinaista koirankoulutuksen sanastossa.

Koska sana on niin laaja, ensimmäinen tehtävä on rajata se. Hyvä hihnakäytös tarkoittaa kolmea asiaa yhtä aikaa: hihna roikkuu löysänä, vauhti on tasainen, ja kumpikaan pää hihnasta ei ohjaa toista voimalla. Siinä kaikki. Koira saa nuuskia lyhtypylvästä, pysähtyä katsomaan pyöräilijää ja kulkea metrin edellä, kunhan hihna pysyy löysänä.

Hihnakäytös ei ole seuraamista

Tämä sekaannus on Suomessa tavallisempi kuin muualla, koska tokoa ja rally-tokoa harrastetaan täällä paljon ja moni on nähnyt seuraamisen kentällä. Seuraaminen on kilpailuliike: koira on kiinni ohjaajan polvessa, katse ylös, asento tarkka. Sitä ei tehdä puoli tuntia kerrallaan eikä sitä ole tarkoitettu lenkille.

Jos yrität pitää koiraa seuraamisasennossa koko lenkin, teet kahdesta asiasta yhden vaikean. Koira ei pysty siihen keskittymiseen niin pitkään, ja lenkin tarkoitus, eli haistelu ja liikkuminen, jää saamatta. Kentällä seuraaminen, lenkillä hihnakäytös.

Kuinka kauan se kestää

Kuukausia. Useimmilla koirilla luotettavaan hihnakäytökseen menee noin kolme kuukautta päivittäistä harjoittelua, ja nuorella koiralla tai vetämään jalostetulla rodulla pidempään. Tämä ei ole viikonlopun asia eikä yhden kouluttajakäynnin asia.

Sanomme sen suoraan, koska kukaan muu ei tunnu sanovan. Aikataulu on myös se syy, miksi harjoittelu tehdään viiden minuutin pätkissä eikä tunnin lenkkeinä: viisi minuuttia keskittynyttä työtä joka päivä tuottaa enemmän kuin tunti, jonka aikana kumpikin väsyy.

Viisi minuuttia, ja loput lenkkiä

Käytännön jako on tämä. Aloita lenkki viidellä minuutilla, jossa hihnakäytös on ainoa asia jolla on merkitystä. Sen jälkeen sanot jonkin sanan, ja loppu lenkki on koiran omaa aikaa: nuuskimista, pysähtelyä ja kulkemista siinä tahdissa jossa se kulkee.

Se toimii kahdesta syystä. Koira oppii, että hihnakäytöstä vaaditaan vain tietyssä tilassa, jolloin vaatimus on selvä eikä jatkuva. Ja sinä et yritä valvoa hihnaa kolmekymmentä minuuttia, mikä on syy siihen että useimmat lopettavat harjoittelun kahdessa viikossa.

Mitä tähän tarvitaan

Kolme asiaa, eikä yhtään enempää.

Kiinteän pituinen hihna. Talutushihnamme on 1,5 m, ja mikä tahansa kiinteä pituus toimii. Rullahihna ei toimi tässä, koska koira ei voi oppia pituutta jota ei ole. Suomessa haetaan paljon kolmen ja viiden metrin hihnoja, ja niillä on oma tehtävänsä maastossa, mutta hihnakäytöstä ei harjoitella niillä.

Panta tai valjaat, joka istuu. Kahden sormen väli pannan ja kaulan välissä. Jos varuste on löysällä, se liikkuu ja koira saa hihnan kautta epäselviä viestejä. Suomessa valjaat ovat oletus ja se on näiden kuukausien aikana järkevä valinta, koska mahdollinen veto menee rintaan eikä kaulaan.

Pieniä nameja taskussa. Ei mitään muuta. Yksikään varuste ei opeta hihnakäytöstä, ja se joka väittää muuta, myy jotain.

Mistä tiedät että se on opittu

Tunnusmerkki ei ole se, että koira kävelee kauniisti. Se on se, että hihna palaa löysäksi itsestään sen jälkeen kun se on hetkeksi kiristynyt.

Kaikki koirat kiristävät hihnan joskus. Kissa juoksee aidan yli, toinen koira ilmestyy kulman takaa, joku pudottaa leivän. Opittu hihnakäytös näkyy siinä sekunnissa, joka tulee sen jälkeen: koira palaa itse takaisin sinne, missä hihnassa on löysää, ilman että sinä teet mitään. Sitä kannattaa katsoa, koska se on mitattavissa ja koska se tulee ennen kuin kaunis kävely tulee.

Toinen tunnusmerkki on paikan vaihto. Taito on opittu vasta silloin, kun se toimii muualla kuin siinä yhdessä paikassa jossa sitä harjoiteltiin. Kotipihalla osaava koira ei vielä osaa kaupungissa, ja se on normaalia eikä takapakkia: uusi paikka aloitetaan lyhyemmällä osuudella ja helpommalla ajankohdalla.

Kolme asiaa jotka menevät useimmiten pieleen

Ensin: harjoittelu aloitetaan liian vaikeasta paikasta. Puistossa jossa on kuusi muuta koiraa ei opi kukaan. Aloita kotipihalta tai porraskäytävästä, jossa on tilaa mutta ei mitään kiinnostavaa.

Toiseksi: hihnaa pidetään kireänä koko ajan. Jos oma käsi pitää hihnan kireänä, löysää hihnaa ei ole olemassa eikä sitä voi palkita. Tämä on niin yleinen virhe, että siitä on oma artikkeli.

Kolmanneksi: harjoittelu lopetetaan liian aikaisin. Kaksi viikkoa ei riitä, ja kolmen viikon kohdalla tulee usein takapakkia, joka näyttää epäonnistumiselta ja on tavallinen vaihe. Jatka.

Pentu ja aikuinen ovat eri työ

Pennulla hihnakäytös on helpompi opettaa, koska mitään ei ole vielä opittu väärin. Kahdeksan viikon ikäinen pentu kulkee ihmisen mukana luonnostaan, ja työ on lähinnä sen säilyttämistä. Käytännössä se tarkoittaa, ettei pennun kanssa tarvitse tehdä muuta kuin olla palkitsematta vetoa.

Aikuisen koiran kanssa työ on kaksinkertainen. Ensin puretaan se, mitä on opittu, ja sitten opetetaan uusi. Nuoruusiässä, karkeasti kuudesta kahdeksaantoista kuukauteen, kannattaa varautua siihen että aiemmin opittu katoaa hetkeksi kokonaan. Se ei ole epäonnistuminen, ja siinä kohdassa moni vaihtaa välinettä sen sijaan että jatkaisi.

Talvi muuttaa harjoittelua kahdella tavalla

Liukkaus on ensimmäinen. Viiden minuutin harjoitusosuus vaatii, että pystyt pysähtymään omalla päätöksellä, ja jäisellä asfaltilla et pysty. Siirrä harjoitusosuus hiekoitetulle polulle, kentälle tai pururadalle.

Pimeä on toinen. Koko taito perustuu siihen, että näet hihnan ja huomaat sen hetken jossa se on kiristymässä. Marraskuusta helmikuuhun se tarkoittaa otsalamppua, ja se on tähän harjoitteeseen hyödyllisempi ostos kuin mikään panta.